adventti

"Nu har vi börjat med julstöket" huudahti Ada maanantaina innoissaan kun tuli eskarista kotiin.Ja paitsi että eskarissa niin on tehty, on myös täällä kotona hiukan aloiteltu joulun odotusta. Jos nyt jokin voi varjostaa joulun odotusta, niin sää. Siis voisiko olla surkeampaa juuri nyt? Kuulen miten sade rummuttaa peltikattoa, koira makaa huoneessaan masentuneena kun on niin kurainen, kissat on toistensa kimpussa kun eivät saa ulkona purettua energiaa...
Vaan jos keskittyisi mukaviin asikoihin, kuten siihen faktaan että on massu on täynnä! Tänään syötiin lipeäkalaa *nam*, sitä ennen alkupaloiksi lasten joulutapahtumassa pannaria hillolla ja kermavaahdolla *namnam* ja sinne mentiin suoraan kahvipöydästä jossa tarjolla oli juuri paistettuja joulutorttuja ja pipareita. Ja salaa lapsilta olin vielä syön parit brunbergin tryffelit jotka tehtaanmyymälästä eilen ostettiin.
Ja seuraavaksi kuvapläjäys:

Luminen maisema selittyy täällä: koska kameran muistikorttia ei ole vielä siirretty koneelle valitsin vuosi sitten otetun kuvan :-) vuosi sitten meni silloinkin kuukausia bloggaamatta. ei ollut aikaa, ei inspistä, ei voimia. olin viime syksyn niiiiin väsynyt, kaikki kolme pientä nukkui huonosti. oli iltoja jolloin en nukahtanut ennen aamu kolmea. oli öitä jolloin torkahdin max vartiksi kerrallaan. oli iltoja jolloin nukuttaminen kesti tunteja, ja siinä vaiheessa kun itse pääsin petiin olin  niin ylikierroksilla ja vihainen etten saanut unta.... kaikki loppuu aikanaan, niin myös yöriekkumiset. tammikuussa oli kaikilla vesirokko, siihen yhdistettiin unikoulu ja siitä se oppiminen lähti. nyt, melkein vuosi myöhemmin, on enemmän sääntö kuin poikkeus että Emil nukkuu koko yön, Ada herä kerran kun tulee iskänsä paikalle nukkumaan kun iskä lähtee aikaisin töihin. Sagan kanssa vähän takapakkia siinä mielessä että oli jo siitynyt omaan huoneeseen, mutta laiskuus ja flunssat iski, eli nukkuu nyt meidän välissä. Toisaalta se tarkoittaa että on öitä jolloin en nouse sängystä kertaakaan :-)

Palomies, pieni

Tämä oli ehkä Emilin paras päivä ikinä :-)

Palomies Sami on meidän perheen sankari ♥

Ja kyllähän tytötkin viihtyi

Itä-Uudenmaan pelastuslaitoksella oli siis häppening 14.8 Porvoossa. 

Ja ihan varmasti mennään ensikin vuonna jos taas järjestetään.

kahden kuukauden kuvat siirretty

todistettakoon että jotain sain kesän aikana tehtyä. eli maalta "löytyi" mun tädin aikoinaan 80-luvulla tuunaama senkki. koska mulla ei ollut aikaa tehdä tästä(kin) ikuisuusprojektia, päädyin puhdistuksen jälkeen maalaamaan otexilla, ja päälle sadolinin puolikiiltävää tikkurilan "brie" sävylä. vielä puuttu vetimet, lukothan tuossa olisi mutta tässäkin asiassa aion oikoa ja mies saa porata ne piloille. Niihin siis samat ikean nupit kun meidän muissa kettiön ovissa ja laatikoissa (keittiön alakaapitkin kesän aikana maalattu samalla sävyllä, ja nupit vaihdettu).

Eli ennen

ja jälkeen

ikkunat tuossa nurkassa voisi aika piakkoin laittaa paikoilleen, kai se kesä jo on loppu?

kolmas lomaviikko

Ja kolmas lomaviikko käynnistyi.Tässähän tämä loma menee ilman että mitään saa aikaiseksi kun on niin kuuma ettei jaksa...
Viime viikolla, torstaina, meidän piti käydä niitä luomumansikoita pomimassa. Oltiin sitten sen verran myöhään liikkeellä että tienristeyksessä oli kytti: "kypsät mansikat loppu tältä päivätä". Saas nähdä ehditääkä me sinne lainkaan, kun en mä pysty keskellä päivällä tässä kuumuudessa liikkumaan yhtään minnekkään, ja iltasella ne on varmaan aina loppu?

Mutta käytiin kirjastossa taas. On kiva asua kunnassa, jossa ruotsinkieli on hyvinkin vahvoilla, eli myös valikoimat lastenosastolla on aivan toista luokkaa kun niissä kirjastoissa joita Helsingissä käytettiin.

Mukavaa myös se, että olemme siirtynneet tuollaisiin "lätt att läsa" kirjoihin, joita Emilkin jaksaa kuunnella.

Päivänä tässä eräänä kun tultiin autolla kotiin kohtasi meitä tämä näky:

Kiva kun oma kissa lööbailee keskellä tietä... Ne oikeasti heittäytyy ihan minne vaan ja milloin vaan. On mullä välillä sydän kurkussa kun ajattelin miten ne täällä liikkuu, mutta maaseutuahan tämä on, eli niin liikkuu muutkin kissat.
Ja koira on pölhö se myös. Se kuljettaa keppejä koko ajan, ja minne sitä sitten istahtaakin käy näin:

Eli saa kepin syliinsä, ja koiran tuijottaa keppiä ja ihmistä silmiin vuoronperään eikä ihan hevillä luovuta ennekuin keppi jonnekkin lennähtää.

Ja vihdoinkin, tai siis itseasiassa huhtikuussa Lontoosta, löytyi hyvät mehujäämuotit sikahalvalla eli puolitoista puntaa. Niissä on tuommoinen kuppimainen tuo alaosa jossa vielä pilli, eli kun mehujää sulaa voi sen mehun juoda pois. Meillä oli joskus käytössä Tupperwaren muotitt, mutta se oli niin sotkusta puuhaa että kaapin perälle jäi. Mutta nämä on hyvät, ja lapsetkin saa tarpeeksi nestettä tällä kuumuudela kun voi mehujädetellä.

Ja kuumuudesta puheen ollen, niin kiitti mulle riittäis jo....

toistoa loman tokalla viikolla

mukavaa tämä lomailu kun päivät toistaa itseään niinkin positiivisin tavoin kuin:

-lapsille leikkiseuraa

-äidille kahvitteluseuraa

- mansikoita ja vaniljakastiketta

- trampoliinilla pomppimisesta väsyneet lapset

Semmoinen outo kausi alkoi kylläkin tänään, että teini lähti mummun kanssa Saksaan mun tätiä moikkaamaan. Nyt kun pikkuset on kaikki unessa täälä onkin lähes epänormaain hiljaista....

todellinen kesäviikonloppu

Tässä viikonlopun tärkeimmät


Vesipetoja hiekkakuopalla:

Ja kyllä, mustikkakausi on alkanut!

Mummu se noukki aamutuiman myös metsämansikoita mustikoiden seuraksi puuron päälle

Tästä voikin aloitella toista kesälomaviikkoa, jonka kaikille päiville on jo kertynyt ohjelaa. Tänään lyhyt roadtrip, joka itseasiassa aina on vähän extremeä lasten kanssa jotka on tottunut 45 minsan ajomatkoihin, max.

päivän numero: Viisi

VIIDES lomapäivä alkaa olla lopuillaan. Luulisi että lomalla on leppoisaa, mutta niin se vaan teki tiukkaa että ehditti VIIDEKSI uimalouluun. Päivällä oli vieraita, meidän entiset naapurit, ja oli oikein mukavaa nähdä pitkästä aikaa. Siinä turinoidessa ehdittiin perata ekat VIISI kiloa mansikoita. Oli muuten hinta laskenut radikaalisti; eilen pyysivät 50 euroa laatikosta, tänään oli hinta enään 30. Ja lajikkeena Polkajoka oli ihan mahdottoman maukas, ja todella hyvälaatusia. Koko laatikosta löytyi vain 2 huonoa mansikkaa, ja ne ketkä mut tuntee tietää että mä olen tarkka.
Mutta siis, semmoisen käänteen sai päivä, että iltapäivästä mies teloi itsensä puukolla ja saikin sitten kyydin tuohon krkonkylälle terveysasemalle. Ja VIISI tikkiä sormeen, sekä VIISI päivää saikkua. No onneksi ei käynyt sileen pahasti, että olisi esim hermon katkaissut. Ja vissiinkin hyvä asia että oli terävä puukko eli todella siisti haava, vaikkakin verta tuli ihan kiitettävästi.

Tänään siis uimakoulu loppui, ja hieno diplomi muistoksi:

nyt täytyy vaan sitten muistaa (=jaksaa) ahkerasti käydä ettei opitut taidot unohdu, ja jos vaikka se pääkin kohta pysyisi pinnalla :-)